Luonnonuskonnot Hindulaisuus Buddhalaisuus Taolaisuus Kungfutselaisuus Shintolaisuus Juutalaisuus Islam
LUONNONUSKONTOJEN - OMINAISPIIRTEITÄ VARHAISKANTAISTEN, KIRJOITUKSETTOMIEN KULTTUURIEN USKONNOT
HAR IKKE EN HELLIG BOG
Religioner, der ikke har deres egen hellige bog, kaldes naturreligioner. Disse religioner går forud for opfindelsen af læsefærdigheder og har på grund af deres ofte geografisk fjerntliggende status bevaret deres fjernhed fra teknisk højere kulturer. De bedst kendte oprindelige folk, der lever i dag, er aboriginerne i Australien, navajianerne i Nordamerika, de oprindelige folk i Sibirien og bushmannerne i Afrika, canadisk inuit og maorierne fra New Zealand. De gamle finners religion var også naturlig religion. Naturreligioner er ikke alle ens, men deres religiøse traditioner og vaner kan være meget forskellige. Men de har meget til fælles:
Mundtlig tradition som en kraft for fællesskabet
Fordi hellige tekster ikke kunne skabes på skrift, skulle alt religiøst materiale videregives mundtligt til næste generation og gemt i hukommelsen. Det blev en mundtlig tradition efterhånden poetisk, da det var lettere at huske og genkalde sig om nødvendigt.
RITUALER, RITER
Viden om indholdet af myter var nødvendig for at organisere forskellige ritualer. Der var en vis shaman i ethvert samfund med respekt for samfundet og en absolut myndighedsposition.Han var specialist i ritualer og udøver. Disse skematiske aktiviteter kan for eksempel organiseres for at formilde guderne eller ånderne, takke for et godt bytte ( offerritualer ) eller når et barn blev født i en familie, en ung persons overgang fra barndom til voksenliv , en mand og en kvinde begyndte at leve som et par eller døde. Sidstnævnte kaldes overgangstvister.
Årets cyklus involverede en masse ritualer, især i landbrugsafgrøder, da såningen begyndte og i forbindelse med høst ( kalenderritualer ).
Ritualer krævede fællesskab, og individet havde brug for fællesskab for at beskytte dem. Selv døden fjernede ikke permanent en person fra samfundsmedlemskab, men den afdøde blev anset for stadig at følge livet af sin egen familie og stamme. Forfædrene skulle behandles med respekt, hvilket var tydeligt i begravelsesritualerne og i mindehøjtideligheden af den afdøde senere. Ifølge den afdøde kunne meget værdifulde fornødenheder og mad lægges i graven til et fremtidigt liv. Med disse handlinger ønskede de efterladte også at sikre deres egen lykke. Hvis den afdøde ikke var tilfreds med sin behandling, mente man, at han forårsagede noget slemt.
MANA, YLILUONNOLLINEN VOIMA
Manalla, joka ymmärretään yliluonnolliseksi voimaksi, suojauduttiin pahoja yliluonnollisia voimia vastaan. Manaa voi olla määrätyissä paikoissa: erikoisissa kivissä, lähteissä, puissa, eläimissä , esim. suomalaisille karhu oli pyhä eläin. Heimopäälliköissä ja samaaneissa oli manaa, jonka voimalla he pystyivät parantamaan tai hallitsemaan , olemaan yhteydessä yliluonnollisten voimien kanssa. Suomalaisessa perinteessä sana väki on mana-käsitteen vastine. (väkipyörä, väellä ja voimalla). Jotkut uskovat edelleenkin amulettien tuovan hyvää onnea ja pitävät niitä mukanaan. Amuletti sisältää siis manaa. Ilman manaa ei voinut harjoittaa magiaa eli yliluonnollisten voimien pakottamista toimimaan halutulla tavalla. Magiaa tarvittiin moneen asiaan. Loitsuissakin oli manaa ja niitä voitiin käyttää kala- tai metsästysonnen saamiseen. Loitsuilla pidettiin pahat henget kurissa ja houkuteltiin onnea lähelle. Joskus loitsuilla haluttiin pahaa toisille, silloin puhutaan mustasta magiasta.
Ihmiset, eläimet tai paikat, joissa uskottiin olevan manaa, olivat tabuja. Tabuun sisältyy myös pyhän läsnäolo. Jos joku oli tabu, siihen ei ollut lupa koskea, koska mana saattoi virrata pois ja vahingoittaa koskijaa. Tabusäännön rikkojan oli suoritettava uhritoimitus itsensä ja heimonsa puolesta.
Ihminen on aina esittänyt kysymyksen: Miten maailma, ihmiset, kasvit ja eläimet ovat syntyneet? Miksi ukkonen jylisee, miksi aurinko paistaa? Alkuperäiskansoilla oli näihin vastauksensa. Tällaisia kertomuksia kutsutaan myyteiksi. Suomalainen myytti kertoi , että maailma oli syntynyt rikkoutuneesta sotkan munasta.
PANTEISTINEN JUMALAKÄSITYS
Jumaluuden uskotaan olevan persoonaton voima, joka esiintyy kaikkialla luonnossa. Intiaanien oli vaikeaa ymmärtää, että joku tahtoo omistaa maata . Luonnon sieluttaminen eli animismi oli tyypillistä luonnonuskonnoissa. Intiaanit puhuivat äiti maasta, suomalaiset maaemosta. Erilaisilla luonnon paikoilla: kivillä, lähteillä, metsällä, tähdillä, ym. oli omat henkiolentonsa, jotka olivat todellisia näiden paikkojen omistajia eli haltijoita.
Luonnonuskontojen kannattajia on tällä hetkellä noin 370 miljoonaa eli 3 % maailman väestöstä.
