Kirkko-sanalla voidaan tarkoittaa kristittyjen yhteisöä, jonka alkukristityt kokivat olevan erityinen yhteisö, joka kuului Herralle (kreikaksi kyriake). Tästä kreikan sanasta on johdettu moneen kieleen sana kirkko. Se tarkoittaa kaikkien kristittyjen muodostamaa yhteisöä maailmassa.

Kirkolla voidaan tarkoittaa myös kirkkokuntaa esim. luterilainen kirkko tai kirkkorakennusta.

                          KIRKOILLA ON HISTORIA               

​

Kirkkohistoria koostuu kahdesta tieteenalasta: teologiasta ja historiasta. Sen tarkastelun kohteena on kristillisen tradition (perinteen) siirtyminen uusille sukupolville. Se tutkii kirkkojen, eri uskonnollisten yhteisöjen ja yksittäisten kristittyjen ajattelua, oppia ja toimintaa kristinuskon synnystä tähän päivään ja tekee ennusteita  ja arvioita kirkkojen tulevaisuudesta.

Ilman kirkkohistorian tuntemusta emme voi ymmärtää länsimaista kulttuuria ja historiaa, koska kirkko on aina ollut niiden suuri osatekijä. Kysymys on siis myös omien juuriemme tuntemisesta.

Kirkkohistoria tukeutuu samoin kuin historiatiede kirjallisiin, suullisiin ja esineellisiin jäänteisiin (lähteisiin), kun se etsii vastauksia tutkimiinsa asioihin

​