Luonnonuskonnot Hindulaisuus Buddhalaisuus Taolaisuus Kungfutselaisuus Shintolaisuus Juutalaisuus Islam
LUONNONUSKONTOJEN - OMINAISPIIRTEITÄ VARHAISKANTAISTEN, KIRJOITUKSETTOMIEN KULTTUURIEN USKONNOT
HAR INTE EN HELIG BOK
Religioner som inte har en egen helig bok kallas för naturreligioner. Dessa religioner går före uppfinningen av läskunnighet och har ofta behållit sin koppling till tekniskt högre kulturer på grund av deras geografiska avlägsenhet. De mest kända ursprungsfolken som lever idag är aboriginerna i Australien, navajierna i Nordamerika, ursprungsbefolkningarna i Sibirien och bushmannerna i Afrika, Kanadensisk inuit och maorierna på Nya Zeeland. Fornfinnarnas religion var också naturlig religion. Naturliga religioner är inte alla lika, utan deras religiösa traditioner och vanor kan vara väldigt olika. Men de har mycket gemensamt:
Muntlig tradition som en kraft för gemenskap
Eftersom heliga texter inte kunde skapas skriftligt måste allt religiöst material förmedlas muntligt till nästa generation och lagras i minnet. Det blev en muntlig tradition gradvis poetisk, eftersom det var lättare att komma ihåg och återkalla vid behov.
RITUALER, RITER
Kunskap om innehållet i myter behövdes för att organisera olika ritualer. Det fanns en vis shaman i varje samhälle med respekt för samhället och en absolut auktoritetsposition, han var specialist på ritualer och utförde dem. Dessa stereotypa funktioner skulle kunna ordnas till exempel. Blidka gudarna eller andarna, till priset av goda fångster (offerritualer ), eller när familjen födde ett barn, tonårens övergång från barndom till vuxen ålder (initiering), mannen och kvinnan började leva som ett par, eller när någon dog. De senare kallas övergångstvister.
Årets cykel innebar en hel del ritualer, särskilt inom jordbruksgrödor, när sådden började och i samband med skörd ( kalenderriter ).
Ritualer krävde gemenskap och individen behövde gemenskap för att skydda dem. Inte ens döden flyttade en person permanent ut ur samhällets medlemskap, men den avlidne ansågs fortfarande följa livet av sin egen familj och stam. Förfäderna måste behandlas med respekt, vilket visade sig i begravningsriterna och i minnet av den avlidne senare. Enligt den avlidne kunde mycket värdefulla förnödenheter och mat läggas i graven för ett framtida liv. Med dessa handlingar ville de efterlevande också säkerställa sin egen lycka. Om den avlidne inte var nöjd med sin behandling ansågs han orsaka något ont.
MANA, YLILUONNOLLINEN VOIMA
Manalla, joka ymmärretään yliluonnolliseksi voimaksi, suojauduttiin pahoja yliluonnollisia voimia vastaan. Manaa voi olla määrätyissä paikoissa: erikoisissa kivissä, lähteissä, puissa, eläimissä , esim. suomalaisille karhu oli pyhä eläin. Heimopäälliköissä ja samaaneissa oli manaa, jonka voimalla he pystyivät parantamaan tai hallitsemaan , olemaan yhteydessä yliluonnollisten voimien kanssa. Suomalaisessa perinteessä sana väki on mana-käsitteen vastine. (väkipyörä, väellä ja voimalla). Jotkut uskovat edelleenkin amulettien tuovan hyvää onnea ja pitävät niitä mukanaan. Amuletti sisältää siis manaa. Ilman manaa ei voinut harjoittaa magiaa eli yliluonnollisten voimien pakottamista toimimaan halutulla tavalla. Magiaa tarvittiin moneen asiaan. Loitsuissakin oli manaa ja niitä voitiin käyttää kala- tai metsästysonnen saamiseen. Loitsuilla pidettiin pahat henget kurissa ja houkuteltiin onnea lähelle. Joskus loitsuilla haluttiin pahaa toisille, silloin puhutaan mustasta magiasta.
Ihmiset, eläimet tai paikat, joissa uskottiin olevan manaa, olivat tabuja. Tabuun sisältyy myös pyhän läsnäolo. Jos joku oli tabu, siihen ei ollut lupa koskea, koska mana saattoi virrata pois ja vahingoittaa koskijaa. Tabusäännön rikkojan oli suoritettava uhritoimitus itsensä ja heimonsa puolesta.
Ihminen on aina esittänyt kysymyksen: Miten maailma, ihmiset, kasvit ja eläimet ovat syntyneet? Miksi ukkonen jylisee, miksi aurinko paistaa? Alkuperäiskansoilla oli näihin vastauksensa. Tällaisia kertomuksia kutsutaan myyteiksi. Suomalainen myytti kertoi , että maailma oli syntynyt rikkoutuneesta sotkan munasta.
PANTEISTINEN JUMALAKÄSITYS
Jumaluuden uskotaan olevan persoonaton voima, joka esiintyy kaikkialla luonnossa. Intiaanien oli vaikeaa ymmärtää, että joku tahtoo omistaa maata . Luonnon sieluttaminen eli animismi oli tyypillistä luonnonuskonnoissa. Intiaanit puhuivat äiti maasta, suomalaiset maaemosta. Erilaisilla luonnon paikoilla: kivillä, lähteillä, metsällä, tähdillä, ym. oli omat henkiolentonsa, jotka olivat todellisia näiden paikkojen omistajia eli haltijoita.
Luonnonuskontojen kannattajia on tällä hetkellä noin 370 miljoonaa eli 3 % maailman väestöstä.
